Jostainhan on aloitettavaMopomieshän kasvaa mopojen kanssa, eikä ns. aikuistuttuaankaan pääse ihastuksestaan lajia kohtaan irti.
Terveen miehen merkkejä on monenlaisia ja sairailla on omat merkkinsä. Muun muuassa siis mielenkiinto rämplättäviä vehkeitään kohtaan ja vehkeiden käyttöä kohtaan ylipäätään.
Niinpä minullakin homma lähti käyntiin noista reilusti alle satakuutioisista. Ensimmäinen oma oli Hopeanuoli merkkinen, kahdelle tarkoitetulla satulalla varustettu muinaisjäänne, käsivaihteet jne. ja sen jälkeen tietysti kovakromi Tuntsa.
Ensimmäisen kerran housut kastuivat kunnolla, kun kaverini osti KTM 125 laitteen, jolla sitten sai rossia metsäteitä ja peltoja pitkin, kuravana perässään ja takissaankin.
(peli näytti suunnilleen tällaiselta vuosimalli taisi olla 1976)
Tuollaisella, kun kaasutteli menemään unohtuivat arjen surut ja naama tahtoi väkisinkin mennä "näkkärille".
Sopiiko jos tyrkkään vielä pienen lenkin Väiski ??
Mun kyllä pitäs olla jo menossa....... No jos et käy pitkällä.
Tätä rataa siis mentiin ja pää kuumana mietittiin, millä pirulla sais ukolle perusteltua tollasen tarpeen.
Jäi haaveeksi, tuollainen oma siis. |