Triumph Rocket 2300 III (2008)Jossakin vaiheessa heräsi kiinnostus kokeilla ns. custom tyyppistä pyörää,
joista minulla ei aikaisempaa kokemusta ollutkaan.
Muutama kaverini oli hankkinut tämän kyseisen laitteen ja käytyäni kolmasti koeajolla,
ihastuin tuohon maakonemaiseen koneeseen pyörässä.
Itse asiassa se oli mielestäni koko tämän pyörän ydin ja sydän,
yhdessä koettujen 22000km kokemuksella 1,5 kesän aikana.
Merkittävän muutoksen tekee ajotyyliin ja tapaan se, että kun lähdet liikkeelle liikennevaloista,
tulee jalat heittää eteenpäin, eikä taaksepäin.
Ensimmäisten päivien aikana tästä seurasi muutama nolo tilanne, kun jo räväkästi liikkeelle
lähdettyä joutui toteamaan, ettei jalkatapeja olekkaan takana,vaan koko roppaa
kouristelemalla täytyi jalat temmata keskipakovoimia vastaan eteenpäin.
Tilasin pyöräni samantien lähes kaikilla mahdollisilla mausteilla, itseni tuntien, ne olisi tullut hankittua lähimmän kauden aikana kuitenkin. Toistaalta se on järkevääkin, koska näin uutena tilaten saat kaikille lisävempeleille saman takuuajan, kuin pyörälle. Corbinin laukuilla, katalysaattorin poistosarjalla, Offroad putkilla, täysteho-ohjelmalla, touring satulalla, pienellä ja touring pleksillä, sissybarilla, erikoisjarruvalulla... varustettuna.
Kiihtyvyyttä ja massiivisuutta. Jyhkeät äänet tehoputkilla ja kuuluvat bassomaiset karjahdukset kaasukahva hieman kutitellen. Jokainen lähistöllä oleva tajuaa, ettei kyseessä ole mikään Singerin ompelukone tai mukaan marjanpoimijoille tarkoitettu hepene. Tehoputkia tilatessani ja tiedustellessani: "Millaiset äänet noista putkista sitten oikein lähtee?", sain myyjältä vastauksen: "Kyllä ne ovat aivan säädylliset, mutta riittävät. Kun odottelet valojen vaihtumista ja käännät hieman kahvaa, jokainen lähimaastossa oleva tajuaa, että voima on läsnä."
Käytännössä ei siis tarvitse hopeaa ottaa edes Harrikkamiesten seurassa pyörää käynnistellessä, päinvastoin, kaverit kääntyvät katsomaan, mistä tuollainen sulosoundi oikein tulee, joka mahtavuudellaan saa aikamiehen housut melkein kastumaan.
Pyörä kuuluu sarjaan, jota ei suositella lapsille, eikä vasta-alkajille. Tällaisen ison pyörän käsittely vaatii aina kuljettajalta tiettyä kunnioitusta ja toisaalta omien ajotaitojen, sekä kykyjen tiedostamista.
Kun painoa on laitteella sellaiset 350kg ajokunnossa ja tuota massaa viedään sellaisella 160hv:n voimalla, pitää jarrutus ja kaarteeseen tulo ajoittaa sopivasti, jollei sitten ole kiinnostunut siitä, mitä ruohonjuuritasolla oikein lähimaaastossa tapahtuu. Kun tai jos siis huomaat olevasi myöhässä, olet jo valitettavasti auttamattomasti myöhässä.
Kesällä 2008 Lofooteilla ajellessamme alkoi tuntua siltä, että Rocket on aika raskas vietävä, kun kurvaillaan kesähelteessä ja pääosin kiemurtelevia vuoristoteitä. Tämän pyörän paras osa-alue ei ole taka- eikä etujousitus. Takajousituksen säätö on hankala ja toiminnaltaan se on aika tyly, sekä askeettinen. Joku tietysti nyt ajattelee etteihän tuollainen pyörä tietenkään sovi huonoille teille, saatikka mutkaiseen vuoristoon. Sehän on tarkoitettu kruisailuun mukavilla ja hyväkuntoisilla teillä. Tähän voi vaan vastata, että niinhän se onkin.
Siksipä pyörä menikin sitten vaihtoon kesälomalla ja osittain alkoi taas vaivata sellainen kevyemmän pyörän heittelyn halu, sekä suunnittelemamme Euroopan matkan mahdollistama nopean siirtymisen mahdollisuuden puuttuminen. Jos muuten joskus haluat kyseisen laitteen ostaa, selvitä missä onnistut takarenkaan vaihtamaan. Reklamoidessani takarenkaan (vaihtoehtoja oli vain yksi, 275 €/kpl) nopeaa kulumista, sain kuulla että sen kestävyys vaihtelee 6000-12000 välillä. Tämä kuulemma riippuu siitä, kuinka hauskaa pitää. Minulla oli hyvin hauskaa tien päällä, koska rengas oli sileä aina 6000km välein :) |